Päivikki Puonti

KUN NIIN MONTA KIRJAILIJAA MAHTUU TÄHÄN MAAILMAAN

Maailma on täynnä kirjailijoita. Kaikki tietävät, että kirjailijat kirjoittavat "jotakin". Ja kirjallisuuden lajeja löytyy laidasta laitaan ja vielä enemmänkin.

Jokainen joka käy kirjastossa, painattaa sille suosikki osastolle. Ja ahmii kirjoja, ahmii. Niin monta kuin on ihmistä, niin monta on myös suosikki kirjaa ja kirjailijaa. Ja kun lapsetkin oppivat lukemaan niin hekin matkaavat lainaamaan kirjoja kirjastosta. Kumpi onkaan parempi elämys kirja vai  jokin elokuva...? Kirjan kansi on se, mikä ekaksi houkuttaa, sitten luetaan ehkä takakansiteksti. Ja sen lopullisen ratkaisun teet sinä; lähteekö kirja mukaan matkaan vai ei. Joskus on valinnanvaikeuksia; voithan ottaa kummankin. Kunhan et koko kirjastoa tyhjennä. No se tuskin on mahdollista. Monet lukevat romaaneja, jotkut dekkareita ja niin edespäin. Jotkut rakastuvat runoihin. Onko meillä tarpeeksi miespuolisia runoilijoita? Ensimmäiseksi tulee mieleen oma jo edesmennyt suosikkini Tommy Tabermann. Siinä meillä suuri romantikko, joka saa sanat ikään kuin laulamaan. En ole koskaan lukenut kauneimpia runoja kuin hänellä.

Onneksi hänen sanansa jäivät elämään. Tuo rakkauden suuri tulkki, lainatakseni häntä; "Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna niiden toteutua.

Äläkä koskaan kuvittele että sinun unelmasi on ainoa" . Me kyllä muistamme Tommyn. Palatakseni takaisin kirjastoon, se on paikka missä voi hiljentyä ja upota ihan omiin ajatuksiin. Kuin matka toiseen maailmaan.

Aikakauslehdet houkuttavat myös tietenkin. Ja kirjasto onkin oiva tapa saada lukea ne ilmaiseksi. Ja voit mennä lukemaan lehtiä silloin kun itse haluat. Niitäkin voi myös lainata.

Kirjailijat, kirjat ja kirjojen lukijat. Se on se "kolmen tiimi" . Kirjat ovat yhtä taidetta, joita nämä kirjojen tekijät eli kirjoittajat eli taiteilijat näkevät aikaa ja vaivaa meidän iloksemme.

Ei ne kirjat hetkessä synny. Täyttä työtä on kirjoittaminenkin, vaikka jotkut sitä ehkä vähättelevät. Se on kovaa ajatustyötä ja puurtamista. Joku kirjailija kirjoittaa päivässä ehkä enemmän kuin toinen, se on tapauskohtaista kuten kaikki kirjoittamiseen liittyvä.

Pidetään peukkuja että tulevaisuudessa meillä on ilo lukea kirjoja, sellaisia jotka vievät mennessään. Ja tuovat enemmän antia tähän maailmaan.

Päivikki Puonti

13.3.2023

OLKAAMME KIITOLLISIA

Oletko koskaan ajatellut että meillä kaikilla ei kaikissa maissa ole kirjoitustaitoa? Olemme jääneet siitä paitsi. Kuinka kamalaa vääryyttä se onkaan, jos ja kun ihmisellä on ääni millä puhua ja kyky millä ajatella.

Mutta et saa tekstejäsi mihinkään. Lahjakkuudet saattavat jäädä varjoon.

Mitä tehdä? Joskus meidän jokaisen pitäisi mennä itseensä ja olla kiitollinen niinkin "pienestä" asiasta kuin kirjoittaminen. Ja entä sitten se, kun et osaa lukea? Näet kyllä kirjaimet, mutta ne eivät sano sinulle mitään. Ne ovat vain outoja koukeroita.

Pahinta on varmaan se, kun saat kirjan käsiisi ja siinä on kaunis kansikuva. Se alkaa houkuttamaan, syntyy uteliaisuutta, mutta minkäs teet; ymmärrystä kun ei ole.

Kyllä me osaamme valittaa turhista asioista. On päivänselvää, että ehkä aina se erilaisuus ei ole rikkautta. Olkaamme siis kiitollisia siitä, että osaamme kirjoittaa ja omaamme lukemisen taidon.

Jokainen kirja on yllätystä alusta loppuun. Saatamme suorastaan ahmia kirjoja ja olla kirjaston vakioasiakkaita. Jotkut voivat tuntea kirjaston toiseksi kodikseen, voiko näin väittää lukevalle ihmiselle? Se ihana hiljaisuus ja rauhallisuus.

Eikä se kirjasto "sorsi" ketään; sinne vaan muiden joukkoon. Osastoja on monia, kirjoja tuhansia. Kaikki kyllä löytävät varmasti oman hyllynsä sieltä ja kirjastonhoitajilta saa aina hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Veikkaan että maissa, joissa lapset eivät osaa lukea itse, niin heille luetaan. Näin he saavat ensikosketuksen kirjoihin. Onneksi ajat ovat kuitenkin muuttuneet tai muuttumassa ja kirjoitustaitoa on alettu vaalia.

Muutos ja oppi ei kuitenkaan käy yhdessä päivässä vaan tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja kovaa työtä. Onneksi on opettajia, äidinkielen opettajia, ketkä kannustavat.

Ja mistä sitä ikinä tietää, että lapsi joka ei osannut kirjoittaa, julkaisee vielä oman kirjansa? Se jos mikä on urotyö. Toteutunut haave, unelma.

Olkaamme siis kiitollisia niille auttaville ihmisille, jotka jakavat omia oppejaan eteenpäin.

Päivikki Puonti

15.2.2023

MEISTÄ JOKAINEN OSAA KIRJOITTAA JOTAKIN

Jo ala-asteella opimme kirjoittamaan oman nimemme. Opimme kaunokirjoitusta sekä tikku kirjoitusta. Jotkut oppivat kirjoittamaan ehkä nopeammin kuin toiset mutta jossain vaiheessa tuo taito kirjoittaa harjaantuu. Alamme pikkuhiljaa muodostamaan lauseita. Pian kirjoitamme sen ensimmäisen oman "aineen" tai tarinan. Joillekin tarinan kirjoittaminen vaatii paneutumista ja suunnittelua kun taas jotkut saavat sanat haltuun tuosta vaan. 

Mutta määrittääkö esim. äidinkielen opettaja kellä on se paras kirjoitus, kuka on taitavin? Hän antaa sinulle numeron tehdystä työstä. Ja meistä jokainen toivoo sitä parasta arvosanaa. Ja ehkä sitä suullista hyvää palautetta. Tämäkö määrittää kuka on "paras" kirjoittaja, se numeroko? Mielestäni numerot eivät kerro juurikaan kaikkea vaan se tekstin sisältö. Ja kun tarpeeksi kirjoittaa niin huomaat ehkä itse oman kehittymisesi. Ja kirjoittamisestakin tulee nautinnollisempaa. Se voi motivoida niin paljon, että pian huomaat että kynä on kädessä ja pysyy vaikka kuluisikin. Voit innostua kokeilemaan eri kirjoitus lajeja. Jotkut alkavat kirjoittaa novelleja, toiset runoja, kun taas jotkut ryhtyvät pitkäjänteisempään kirjoittamiseen ja alkavat väsäämään romaania. Olen aina ihaillutkin niitä, jotka "pystyvät" romaanin kirjoittamiseen, sillä siinä on työtä ja myös kärsivällisyyttä. 

Pidetäänkö runoilijoita sitten taivaanrannan maalareina? Sellaisina, jotka leijuvat pilvissä? Ja esittävät omalla tavallaan asiat kauniisti. Jonkun runon vaikutus voi saada jopa kyyneleet silmiin. Runon kirjoittaminenkin voi olla haastavaa ja raastavaa. Vaikka runo olisikin lyhyt, niin siihen on voinut silti mennä paljon aikaa. Kirjoituksen pituus ei siis aina kerro siihen käytettyä aikaa.

Mielestäni meistä jokainen osaa kirjoittaa jotakin. Vaikka itse niin epäilisit. Mene kirjakauppaan, osta joku kaunis vihko, joka miellyttää silmääsi. Ala kirjoittamaan päiväkirjaa ihan omasta elämästäsi. Sekin voi antaa paljon.

Huomaat että sinäkin osaat kirjoittaa.

Päivikki Puonti

9.1.2023

JOULU JA KIRJOITTAMINENKIN KUULUVAT YHTEEN

Joulu on jo nurkan takana. Pian voimme toivottaa joulun tervetulleeksi. Joulun, jota ehkä monet saattavat odottaa kovin ja joka on vuoden pääjuhla. Myös rakkauden juhla, muistamisen juhla.

Miten sitten kirjoittaminen ja joulu kulkevat käsitysten? Ihmiset lähettävät vuodessa kasapäin joulukortteja. Tosin se on hieman harventunut, kun se suuri kapistus eli kännykkä keksittiin. Minun mielestäni joulukortit kuuluvat jouluun ilahduttamaan meitä kaikkia. Valitettavasti postimaksut ovat kallistuneet. Jokaiselle tulee se Postin punainen kirjekuori, minne kortit laitetaan ja lähetetään matkaan. Saat hymyn huulille sen saajalle.

Ja toki varmasti itsellesikin hyvän mielen. Korttivalikoima kaupoissa on laaja ja voi olla valitsemis vaikeuksia minkä lähettää kenellekin. Myös hinnat vaihtelevat. Mutta miten muuten kirjoittaminen kuuluu sitten jouluun?

Ihmiset kirjoittavat mielipiteitään joulusta ja sen viettotavoista kenties paikallislehtiin. Joskus voi olla myös arvostelua. Myös joulurunoja julkaistaan. Tässä herääkin uusi kysymys siitä, että tuoko joulu sinulle inspiraatiota kirjoittaa? Olen aika varma siitä. Joulu on siis kallisarvoinen ja kulkee vauhdilla, mutta on aikaa kirjoittaa. Mitä ihmiset, kirjoittajat, kirjailijat sitten kirjoittavat? Kuvailevatko he joulua ja joulun tuntua.

Entä jos saatkin inspiksen kirjoittaa ja aloittaa suuremmankin "projektin"? Onko siitä joululle kiitos? Se on sitten hyvä tapa aloittaa tuleva vuosi, kun on jotain hyvää jo tiedossa. Se inspiroi, se innostaa.

Yksi joulun tärkeimmistä on myös kirjakaupoissa juokseminen ja ravaaminen. Sieltä saat ikimuistoisen lahjan, joka ei päädy toivon mukaan hyllyn jatkeeksi pölyn peittoon. Lapsille voi ostaa kirjoja, aikuisille voi ostaa kirjoja. Joillakin on se tietty kirjasarja, jota luetaan ahkerasti. Ja jatkoa sille ostetaan joka vuosi. Lukeminen voi olla elämys ja mukavampi lahja kuin mikään muu. Ja kirja ei kulu ja sitä voit lukea yhä uudestaan.

Myös lahjakortit ovat oiva lahja; sillä saat itse valita, mitä haluat ostaa.

Minäkin päätin kirjoittaa ja lähettää joulukortit ajoissa ja muistaa läheisiä.

Toivottavasti se lämmittää sellaisenaan. Vaikka ulkona olisikin kylmä ja sormet kohmeessa.

Päivikki Puonti

13.12.2022

KADOTETUT KIRJOITTAJAT, HÄPEÄLLISET OMAKUSTANTEET?

Ajattelin ottaa esiin asian josta ei mielestäni ole pidetty tarpeeksi " haloota".

Missä ovat kadonneet kirjoittajat? Oletko juuri sinä pöytälaatikkokirjailija, oletko ollut jo vuosien ajan siellä pimennossa jossakin, muiden ammattilaisten jalkoihin jäänyt. Ei kukaan tule sytyttämään valoa pimeään huoneeseen, vaan se on sytytettävä itse. Niin myös kirjoittamisessa.

Ne sinun tekstisi saattavat olla jo pölyn peitossa, paperit kellastuneina.

Mutta kaiva ne esiin, ei kukaan jaksa jatkuvaa piiloleikkiä. Tekstisi huutavat tulla julkaistuksi. Ne suorastaan kerjäävät. 

Olet nyt ottanut ensimmäisen askeleen kohti uutta. Ilmoittaudu vaikka luovan kirjoittamisen kurssille, eksytä itsesi samanhenkisten ihmisten pariin. Mutta minun mielestäni kirjoittamista kuitenkaan ei voi " opettaa" kenellekään kädestä kiinni pitäen. Jokaisella on se oma juttunsa, se tyyli jolla kirjoittaa. Voit joko erottua muista tai olla " tusinatavaraa". Mikä sana. Se on fakta että taitoa on tai ei. Mutta jos ne jäävät pöytälaatikkoon et saa koskaan tietää. 

Voiko joku sitten tulla ja lytätä tekstisi maanrakoon? Kun joku toinen voi taas olla täysin eri mieltä. Palautetta annetaan aina, hyvää ja sitä huonoa. Mutta täytyykö kirjailijan totella ja mennä sen toisen pillin mukaan? Itse en anna kenenkään muokata omia tekstejäni sillä minulle tulisi tunne ettei ne olisi enää minua, osa sitä työtä jota olen tehnyt, jonka eteen olen raatanut, sydänverellä. 

Entä sitten omakustanteet? Minä peukutan niitä, entä sinä? Ei ole mukavaa odottaa vastausta kustantamolta vuositolkulla. Joillekin kirjailijoille se voi olla häpeällistä ja siinä yksi syy siihen pöytälaatikko kirjoittamiseen. Ettei muka " osaa kirjoittaa" Kun mitään "oppikoulua" ei kirjoittamiseen ole. Sinä itse olet se oma opettajasi, se kuka korjaa virheet, se kuka tunnistaa ja tietää kun hyvä teksti on valmis. Antaa muiden huudella perään. Ja olet kuin et mitään kuulisi. Sinä olet sinä ja kirjoittaminen osa sinua. Olkoon se sitten harrastus tai ammatti. Yhtä kullanarvoisia.

Tutki nettiä niin sieltä kyllä löytyy tietoa ja niitä kustantamoja. Ja jos sieltä kustantamolta tulee hylsy niin älä masennu. Vaan iloitse omakustanteesta kun sellainen mahdollisuus on annettu. Saat juuri sellaisen kirjan kun itse haluat ja lyhyellä aikaviiveellä. 

Joten kaikki pöytälaatikkokirjailijat kaivakaa tekstinne esiin. Mitä kaikkea niistä voi syntyä. Joskus kasvukivut voivat olla kovat mutta kipu hellittää. Ja voi sitä riemua kun ensikirja on kädessäsi. Terveiset teille täältä Haminasta muutkin kirjoittajat!

Päivikki Puonti

21.11.2022