Kuvia vuosien varrelta

Eino Leinon päivän -runotapahtuma 6.7. Lappeenrannan Rakuunanmäen Pumppuhuoneella klo 18 – 19EINO LEINO SAI RUNOJEN YSTÄVÄT LIIKKEELLE

Heinäkuun 6. päivänä vietettiin Paltan perinteistä Eino Leinon päivää. Viime vuoden tapaan se järjestettiin Pumppuhuoneella Lappeenrannassa. Tällä kertaa laitoimme tuolit sisätiloihin edellisten päivien kovien tuulien ja sateen uhan takia.

Pumppiksen molemmat huoneet täyttyivätkin ääriään myöten lappeenrantalaisista, jotka halusivat kuulla kansallisrunoilijan ikimuistoisia säkeitä ja tutustua myös lausujien omiin runoelmiin. Runotarjonnasta piti mallikkaasti huolta kaikkiaan seitsemän lausujaa.

Laila Hietamies tulkitsi Leinon Iltatunnelman ja Hän kulkevi yli kukkien. Hän lausui myös omia runojaan, mm. Tässä iässä, Seitikkiämpäri ja Zetori. Päivi Kokkonen avasi esikoisrunokokoelmansa Runopoluilla tunnelmia runoillaan Mummolassa, Laineiden laidun, Leperetaivas ja Tikka täällä. Pirkko Kurki-Röyskö esitti Leinon runon Legenda ja oman runonsa Kyynelviitta. Galina Punkkinen lausui Leinon vuonna 2017 julkaistun, nytkin ajankohtaisen runon Terve Ukraina sekä omat runonsa Pekan sisu ja Missä on tämä sana. Anneli Pylkkönen tarjoili Leinoa kolmen runon verran: Hataran sydämen, Laulajan laulun ja Nocturnen. Kuulimme myös Annelin omia runoja, kuten Ehtynyt ja Tyhjä sivu. Else Savolainen viihdytti yleisöä koosteella Kalevalasta ja Kantelettaresta.

Tilaisuuden juontaja Paltan pj. Kirsi Komulainen tulkitsi viisi Leinon runoa: Laulajapoika, Tarhapöllö ja Hymyilevä Apollo, Heinäkuun lapsi ja Vastamyrkkyä.

Tilaisuus oli sydämellinen, kuten runon ja suven päivänä odottaa sopii. Kuplajuomaakin riitti melkein kaikille ja pienet tuulihatut hävisivät nopeasti tarjottimelta. Pumppuhuone Saimaan rannalla Rakuunamäen alla, rehevän rantaraitin varrella on todellakin sopiva paikka järjestää runomatinea. Ensi kerralla varaudumme olemaan ulkona, jos sää suinkin sallii. Silloin ei suurikaan kuulijamäärä tule ongelmaksi. Oli ilahduttavaa, että paikalle oli tullut aivan uusia kasvoja. Runous tuntuu kiinnostavan. Se huomattiin myös viime keväänä, kun Lappeenrannan teatteri järjesti toiverunoillan. Sielläkin jouduttin koko ajan kantamaan lisää tuoleja, kun väkeä tuli ovista ja ikkunoista.

Teksti: Sinikka Vuento