Fanikirjoituksia SaiPan hopeakaudesta 2024-2025

Fanikirjoituksia SaiPan hopeakaudesta 2024-2025



Kirjoittajayhdistys Paltta ry kutsui faneja ja jääkiekosta kiinnostuneita kirjoittamaan kokemuksia ja tunnelmia SaiPan hopea-kaudesta 2024-2025. Tarkoitus oli koota kirja, mutta materiaali ei siihen riittänyt. Kiitokset kaikille postia lähettäneille!

SaiPa tarjosi odottamattomia käänteitä, trillereitä ja sensaatiotempun. Huikeaa, häkellyttävää, satumaista, maagista, infernaalista. Pelien yhä jatkuessa, toimittajat totesivat sanojen ja superlatiivien loppuneen. Pirinen & Elo (2025) julkaisi SM-liigan KalPa-SaiPa -finaalisarjasta kirjan Keltamusta kevät. Finaalikevät oli ”ystävyyden juhlaa”, missä kaksi joukkuetta haki seuransa ensimmäistä mestaruutta. Oli finaaliottelu, jossa neljän ensimmäisen vaihdon jälkeen peli oli 4 – 0. Oli peli-ilta, jolloin jäähallin valot sammuivat. SaiPa voitti kauden aikana pudotuspelejä enemmän kuin mikään muu joukkue aiemmin. Muistamme seuran olleen edellisen kauden jäljiltä hyvin lähellä konkurssia.


Pojat pelas hyvin

Jotain meistä
jäi ikuisesti
tähän kevääseen

Kun noin huikean
homman sait aikaan,
etkö voisi kerrankin
kehua itseäsi –
edes puolen lauseen verran?

Mies, joka saisi
satamatorin naakkaparvenkin loistamaan,
tekemään töitä
yhteisen päämäärän eteen,
jakamaan vedyn,
halkaisemaan atomin

– Raipe

-Ville K. Taipale-



Pekka Sopanen lähetti blogi-linkit. Sopanen vertaa kahden kamppailu-urheilun eroja ja yhtäläisyyksiä, jääkiekko versus shakki. Kun kaudesta 24/25 oli pelattu noin 1/3 hän pohtii, mikä mahdollisti SM-liigan 2023-2024 ”heittopussin” menestyksen ja luettelee: maalivahtipeli, vastustajaa vauhdikkaampi luistelu, johtaminen, pelitapa, keskittyminen.

Avainasia on kärsivällisyys. SaiPa on kaudella 24/25 ollut tiivis ja sitkeä (toinen toisiaan auttava ja syöttösuunnat ja tilanteet pelaajien liikkuvuudella mahdollistava), työteliäs, sitoutunut ja kurinalainen joukkue.
 
Jääkiekossa puhtaalla fyysisellä voimalla on merkitystä, mutta nopeus ja peliäly voittaa jääkiekossakin puhtaan voiman.

Sopanen seurasi kannattajayhdistyksen, Saimaan Keltamustat ry, jäsenenä idän ihmeen pelejä myös fanibussin kuljettamana. Hän muistelee otteluita ennen finaalisarjan viidettä peliä. Häviön 8-1 jälkeen on osoitettava kyky palautumiseen yksilö yksilöltä yhtenäiseksi voittavaksi joukkueeksi. Finaalisarja jatkui Against All Odds, toteaa Sopanen ja jatkaa Parempi voittakoon! Ja kävi miten kävi, kauppatorilla tavataan.
 


SaiPan 11-vuotias fani kirjoittaa, miten pyysi mummiltaan virkkausideaa koulun myyjäisiä varten. Mummin ohjein syntyi mustekaloja.

Pyysin viime syksynä mummiltani jonkinlaista virkattavan pikku pehmon ideaa koulun myyntitapahtumaa varten. Mummi kehitti pienen mustekalan ohjeen. Virkkasin mummin ohjeen mukaan 100 eriväristä söpöä mustekalaa koulun joulumyyjäisiin. Ne kaikki menivät heti kaupaksi.

Virkkausinnostukseni jatkui vielä myyjäisten jälkeen ja myin mustakaloja talvella ja keväällä tutuille ja heidän tutuilleen monta sataa.

Keväällä SaiPa huuman aikaan innostuin virkkaamaan keltaisia mustekaloja, joilla oli mustat lonkerot ja silmät. Niihin lisättiin myös ripustimet ja niistä tuli SaiPa-avainperiä ja maskotteja. Itse olen maksanut tuotteistani langat ja muut tarvikkeet. Kauppa kävi hyvin torilla SaiPan pelien aikaan.

Olen saanut SaiPalta luvan mennä myymään SaiPa-maskotteja syksyllä jäähallille. Suunnitelmani on kesän 2025 aikana virkata parisataa SaiPa-pehmoa. Yhden pehmon hinnaksi laitan 5 euroa ja siitä annan yhden euron SaiPan junnuille.

Toivon, että myyntisuunnitelma toteutuu ja kauppa käy syksyllä yhtä hyvin kuin keväällä.



Lea Lignell kirjoitti hopeahurmasta, ja Juha Mänttäri unelmasta SaiPa-historian alkuajoilta.


HOPEAN  HURMAA

Olin palaamassa Nuijamiehen kirjakahvilasta. Merkillinen kohina tuntui täyttävän kaikki Lappeenrannan kadut. Toriltahan se tuli ja oli paljon kovempi kuin pelipäivinä. Ikäänkuin suuret aallot olisivat kerta toisensa jälkeen syöksyneet kohti. Hopea hurmasi koko kansan ja se into täytti minutkin, vaikka en itse ollutkaan torilla.
Äkkiä tuntui siltä kuin yli kuusi vuosikymmentä olisi kiepsahtanut taaksepäin: olin isän kanssa kiekkokaukalossa avotaivaan alla. Silloinkin hurrattiin: SaiPa pääsi ensin Maakuntasarjasta Suomisarjaan ja sitten Mestaruussarjaan. Ehkä en muista sarjojen nimiä aivan oikein, mutta moninkertaisen hurraamisen muistan kyllä. Eikä silloin ollut mitään fanituotteita, mutta hurmio oli sama.
Pelaajat olivat meidän koulun poikia. Oli heissä tietysti muitakin, mutta minä hurrasin ennen kaikkea koulukavereilleni. Eivät he olisi minua tunteneet, sillä he olivat minua vanhempia. Mutta minä tunsin heidät ja sen vuoksi SaiPasta tuli minun joukkueeni ja se on sitä edelleenkin. Pelaajat ovat vaihtuneet moneen otteeseen, ikäluokka toisensa jälkeen on tullut remmiin. Nyt he ovat lastenlasteni ikäisiä.
Tuo iloinen pöhinä, jonka SaiPa oli talvella tuonut kaupunkiin, tuntui yhdistävän hyvin erilaisia ihmisiä. Nyt nuo hurraahuudot saattelivat minua kerrostalon ulko-ovelle asti. Siinä pysähdyin hetkeksi ja yhä se kohina kuului. Oven sisäpuolella hiljeni. Ajelin hissillä viidenteen kerrokseen ja avasin kotini oven. Luulin, että meillä oli ikkuna auki, sillä tuo kohina kuului taas. Mutta ei. Mieheni istui sohvan nurkassa puhelin edessään ja äänet täysillä. Hän tuskin huomasi saapumistani, sillä olihan nyt paljon tärkeämpää. Hyvä SaiPa!


UNELMA

Tätä hautaa katsoessani näen yksinäisen Paulin Grilli Baarin nurkkapöydässä ikävöimässä merille seilaavaa Ossi-poikaansa. Ossi on nyt palannut isän ja äidin viereen.

Lappeenrannan Lepolan hautausmaan keskikäytävän puolivälin oikeassa reunassa lepää perheineen Saimaan Pallon jääkiekkoseuran perustaja, kuutena ensimmäisenä vuonna seuran puheenjohtajana toiminut ylikonstaapeli Pauli Tarvonen. Muistan lämmöllä Paulia ja hänen kanssaan 1970-luvun alussa käymiämme mielenkiintoisia keskusteluja viipurilaisista jääpalloseuroista pelaajineen. Viipurissa syntynyt Tarvonen velvoitettiin toteuttamaan uusi jääpalloseura Lauritsalan kauppalaan perustamiensa PK-35 ja Wipsin kokemuksiin perustuen.

Lauritsalan Kisan vuonna 1930-31 syntyneiden A-juniorijoukkueen pelaajien tultua yli-ikäisiksi Suomi-sarjassa pelaavan edustusjoukkueen taso oli niin kova, ettei sinne mahtuisi kukaan. Vuonna 1948 Lappeenrannan Urheilumiesten edustusjoukkue oli saanut SM-hopeaa ja seuraavana vuonna kultaa. Mitalit kiiltelivät siis Lauritsalan poikienkin unelmissa.

Jääpallossa Saipalle koottiin edustusjoukkue syksyllä v. 1948. Talveen v. 1954 asti joukkue pelasi maakuntasarjassa ja pääsi kolmesti yrittämään Suomi-sarjaan. Ratkaisevissa otteluissa tuli kuitenkin seinä vastaan. Vastassa olivat silloin SaPKo, Mikkelin Mikot ja Lappeenrannan Pallo. Joukkueen häviäminen karsinnassa Lapalle v. 1954 oli suurimmalle osalle pelaajista lopullinen isku ja sai aikaan tarpeen vaihtaa jääpallomailat jääkiekkomailoihin mm. siksi, että Lapan Veiterästä ”lainattu” Pentti ”Peipi” Immonen oli liian kova vastus saipalaisille.

Jatkaessani matkaa puolisoni sukuhaudan ohi saavun insinöörimajuri Elmer Meilahden ja opettaja Osmo Meilahden viimeiselle leposijalle. He olivat Virosta lähteneen suvun värikkäät veljekset. Elmer on pesäpallon suurimpia legendoja, yhdestoista Itä-Lännen ”Kanuuna”. Elmer pommitti jatkosodassa puna-armeijan muodostelmia ja pesisareenalla vastustajan ulkokenttiä. Lentäessään Bristol Benheim -konetyypillä hänellä oli tähystäjänä viipurilainen velikulta vänrikki Reino Tolvanen, joka myöhemmin tuli tutuksi alikersantti Rokkana Tuntematon Sotilas -elokuvassa. Reinon tuhka lepää saman hautausmaan puolessa välissä lähempänä sähkömuuntajaa. Osmo oli SaiPan sydän ja sielu niin nousuissa kuin laskuissa, hän laittoi seuran hengissä pitämiseen omia rahojaankin. Osmo kirjoitti Suomen jääkiekkoliittoon viipurilaissyntyiselle Rauman urheilupukutehtailijalle Pauli Talviolla ja pyysi tätä markkinoimaan Lauritsalaan jääkiekkojoukkuetta. Kun Talvio Lappeenrantaan saavuttuaan etsi hotellia, vastaan tuli miesryhmä, joka huomautti hänelle: ”Kuuleha sie äijä, eiköhän oo parasta, et viet nuo keppis sinne, mistä sie itsekkii oot tänne tult. Ei noit keppilöi tulla millokaa tääl tarviimaa. Tääl pelataa vaa jääpallomailoil.”

Seuraavana päivänä Talvio esitteli SaiPan pojille jääkiekkomailoja sekä muutamia lajiin kuuluneita varusteita Lauritsalan elokuvateatterissa. Siitä sai alkunsa SaiPan jääkiekkojoukkue.

V. 1966 unelmat toteutuivat seitsemännen mestaruussarjassa pelatun kauden jälkeen, kun joukkue sai pronssimitalin. Sellaiset nimet kuin Partiset, Haakanat, Hakalat, Hietanen, Hyvärit ym. tullaan jääkiekkopiireissä muistamaan omina poikina. Vasta 59 vuotta myöhemmin SaiPa laittoi paremmaksi legendaarisen Raimo Helmisen ja Petmanin veljesten avulla.

1960-luvun alussa SaiPa olisi saanut Chymoksen läheisyyteen rakennettuun tekojäärataa varten tehtaalta kylmäkoneavustusta, mutta kaupunki tyrmäsi esityksen. Osmo Meilahti on kertonut, että SaiPa olisi halunnut edustaa Lappeenrannan kaupunkia. Jo silloin yritettiin suojella kaupungin kolmea SM-sarjatason jääpallojoukkuetta hiipumiselta. V. 1963 jääkiekon harrastajamäärät ohittivat jääpallon vastaavat luvut rekisteröidyissä pelaajissa sekä yleisömäärissä.

Vieläkin taistellaan Kisapuiston paikasta, monitoimiareenan ja jääpallohallin unelmasta.



SaiPa-huuma nousi Lappiin asti. Kittilälehden päätoimittaja Miika Sirkiä kirjoitti huhtikuussa 2025 kolumnissaan siitä, miten Saimaan Pallo ja Raimo Helminen nousivat ilmiöksi kotimaisessa jääkiekkoliigassa.

… Yksi idän ihmeistä villitsi kansan ja niin kävi minullekin. Marraskuussa löysin itseni ensimmäistä kertaa Liiga-pelin katsomosta. Olo oli keltaisen meren keskellä aluksi kuin Kautokeinon Sami Grand Prix -tapahtuman yleisössä, jossa kaikilla muilla on lapinpuvut. Myöhemmin joulupukki toi kuitenkin SaiPan keltamustan kaulaliinan, jota voin sitten heilutella Kittilän torilla, jos SaiPa vie finaalisarjan, johon on varattu seitsemän, vähintään neljä ottelua...



Kiekkokevät sai myös tekstikoonnan tehneen runoilemaan toritunnelmasta. / PHK


KOTIPELI

kaupan pihalla
    tuolinkantajia
torikulmalla
    mustakeltainen lippu

tiivistyvä ihmisjoukko
    hymyjä
”missä tässä”
    kysyy puhelimessa

ohitellaan kohteliaasti
    hihattomissa
    toppatakeissa
grillilämmin tuoksuu

screenin edessä
    lippispään takana
    SaiPa-pipon tupsu
näkymä nolla

fanipaidallinen
    alas lyhtypylväästä
kiekko jäähän
peli käyntiin