34 alueellista yhdistystä kokoava Kirjailijayhdistysten verkosto järjesti talvipäivänsä tänä vuonna Jyväskylässä.  Talvipäivät on verkoston vuosittainen päätapahtuma ja niitä on järjestetty vuodesta 1963 alkaen.

Tänä vuonna järjestäjänä toimi Keski-Suomen Kirjailijat ry.  Samaan aikaan järjestettiin Vanhan Kirjan Talvi -tapahtuma, jonka kanssa tehty yhteistyö mahdollisti runsaan ja monipuolisen ohjelman levittäytymisen kaupungin keskustaan.

Talvipäivät avattiin perjantaina 9.2. Jyväskylän yliopiston päärakennuksessa, johon Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen ennätti tuomaan tervehdyksensä VR:n tarjoaman maisemankatselutauon jälkeen hieman myöhässä.  Aiemmin paikalle saapuneet varapuheenjohtajat Virpi Hämeen-Anttila ja Paula Havaste toimivat ”lämmittelijöinä”.

Kirjailijaliitto ja Suomen tietokirjailijat ovat teettäneet jäsenilleen yhteisen tulotutkimuksen, jonka tuloksista kertoivat Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja Ilmi Villacis ja liiton juristi Eeva Asikainen.

Kun edellisessä tutkimuksessa v. 2018 kaunokirjailijan myynneistä ja tekijänoikeuskorvauksista saama mediaanitulo oli 2294 euroa vuodessa, nyt vastaava summa oli enää 1713 euroa.  Pudotusta edelliseen tutkimukseen verrattuna peräti 25 %.  Lisää tutkimuksesta voi lukea Kirjailijaliiton verkkosivuilta (kirjailijaliitto.fi/medialle/medialle-tulotutkimus-2023).

Taija Roiha on käsitellyt artikkelimuotoisessa väitöskirjassaan kirjailijoiden työtä yhteiskuntaluokan näkökulmasta suomalaisen nykykirjallisuuden kentällä.  Hänen kanssaan teemasta ”Luokan varjoista” keskusteli kirjailija Eeva Rohas.

Yliopistolla tapahtuneen ohjelman jälkeen siirryttiin kävelymatkan päässä olevaan paikallisylpeyteen, Wivi Lönnin  suunnittelemaan Kirjailijataloon, joka on Jyväskylän kirjallisuuselämän sydän  iltapäiväkahville ja vapaamuotoiseen keskusteluvaiheeseen.  Kirjailijatalossa järjestetään erilaisia tapahtumia ja talossa on 4 residenssikäyttöön vuokrattavaa huonetta.

Perjantain iltaohjelmassa oli vielä Jyväskylän kaupungin vastaanotto kaupungintalolla.  Sen yhteydessä jaettiin Keski-Suomen Kirjailijoiden myöntämä Kullervo Rainio -palkinto nuorelle runoilijalle. Tänä vuonna sen sai Perttu Puranen ansioistaan runotilaisuuksien ja jyväskyläläisen runoilijaryhmä 6:n vetäjänä.

Lauantain ohjelma käynnistyi yliopiston Mattilanniemen kampuksen Agoran Piato-ravintolassa järjestetyllä runousaamiaisella, jossa esiintyivät runoilijat Timo Suutarinen, Ville Hytönen ja Tiina Lehikoinen sekä laulaen Terhi Forssénin ja Harry Salmenniemen tekstejä tulkinnut Miia Laitinen.
Myöhemmin päivällä vielä joukko jyväskyläläisiä runoilijoita toteutti ”Persoonallinen runo nyt” -hetkiä Agoran aulatiloissa; henkilökohtaisia ja hetkessä syntyviä runoja ihmisten tarinoita ja toiveita kuunnellen.

Verkostoyhdistysten viralliset edustajat kokoontuivat vuositapaamiseensa Ville Hytösen toimiessa puheenjohtajana.  Keskeisimmät asiat olivat alueellisten kuulumisten lisäksi seuraavien talvipäivien ja vuositapaamisen paikka ja järjestäjä.  Vuonna 2025 järjestäjänä on Lapin Kirjallisuusseura ja paikkana todennäköisesti Rovaniemi.  Ajankohta tulee olemaan myöhemmin keväällä.

Verkoston työryhmään valittiin seuraavan vuoden ajaksi Lapin Kirjallisuusseuran, Vestäjät ry:n (Kuopio, vuoden 2026 talvipäivien järjestäjä), Keski-Suomen kirjailijoiden, Helsingin kirjailijoiden,  Espoon kirjailijoiden ja Salpausselän kirjailijoiden edustajat. Pohjois-Karjalan Kirjailijayhdistys Ukrin edustaja toimii yhteisenä varajäsenenä.

Keski-Suomen Kirjailijoiden Esseeklubilla pohdiskelivat, ja oivalluksia sekä punnittuja lauseita laukoivat Suvi Valli, Risto Niemi-Pynttäri ja Kristian Blomberg.

Kirjailijaliiton Suunta-palkinto ojennettiin porvoolaiselle Kulttuuriyhdistys Särön edustajille, joka on pitkäjänteisesti edistänyt kirjallista kulttuuria vuodesta 2006 lähtien.  Palkinto koostui 1000 euron rahapalkinnosta ja kompassista.

Omasta mielestäni ehkä koko päivien kiinnostavin osuus oli seminaarivaiheen finaali, paneeli aiheesta ”Miksi jotkut kaupungit ovat poeettisia, toiset eivät?”  Elävien kaupunkitilojen, muistojen, historian ja mielikuvien sekä kokemusten mylläämät mielikuvat ja tietysti ihmisten kokema todellisuus kirjallisen kuplinnan pohjana.  Valitettavasti nyt vain paneelimenetelmän edut jäivät saavuttamatta paneelia ”juontaneen” henkilön pitkien monologien ja juonto-otteen puutteiden takia.
Onneksi paneelissa mukana olleen Raisa Marjamäen tutkimus aiheesta on olemassa.  Siihen todella aion perehtyä.

Koko 2 päivän jamboree huipentui lauantai iltana Bar Vakiopaineessa (jos ei ole sitä nähnyt, ei ole kokenut kulttuuri-Jyväskylää) järjestetty 'Sähkö-klubi.  Esiintyjinä runoilijat Elina Sallinen, Tomi Kontio, Hanna Storm, Olli-Pekka Tennilä ja Kimmo Kuokkala.

Jonkinlaisena yhteenvetona kahden päivän hyvinkin kokonaisvaltaisesta ja päätä tuulettaneesta elämyksestä heitän ilmaan kysymyksen siitä, mitä tuollainen kirjailijatalotyyppinen toiminta Paltan alueella voisi olla?  Siis minkälaisilla konsepteilla tuollaista ihannetta voisi lähestyä, ilman että mieliin ensimmäisenä piirtyisivät pohjapiirustukset tai mahdolliset rappiohuoneistot/-kiinteistöt ja eurot.  Eli sisällöt edellä kohti puitteita.

Vähän pitemmällä jänteellä arvioitava kysymys voisi olla Paltan mahdollinen talvipäivävastuu.  Jos olen oikein ymmärtänyt, sitä joskus kolme vuotta sitten lienee vähän harkittu.  Seuraava mahdollisuus olisi näillä näkymin avoin vuodelle 2027.  Jos tähän tartuttaisiin, kerron heti omana mielipiteenäni että paikan pitäisi olla Kotka.  Verkostotapaamisen puheenvuorojen perusteella päättelin, että kiinnostus asiaan myös Helsingin suunnalla oli viriämässä.

Harri Kivelä