Reijo Rissanen
TYHJIIN AMMENNETTU ELÄMÄ
Tyhjiin ammennettu elämä on lämminhenkinen tarina ystävyydestä, ja samaan aikaan se on myös kivulias kertomus perheväkivallan vaikutuksista murrosikäiseen nuoreen.
Punaisena lankana kertomuksessa kulkee miehenä kasvamisen vaiheet kuin myös päähenkilö Tipin toteutumaton rakkaus lapsuus- ja nuoruusvuosiensa ihastus Kaisaan.
Ajankuvaltaan kertomus peilaa asenteiden muutosta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tärkeän kertomuksesta tekee myös lappeenrantalainen puhetapa repliikeissä, sillä murteen mukanaolo muistuttaa lukijaa suomen kielen moninaisesta rikkaudesta.
Romanttinen jännite Tipin ja Kaisan välillä on teoksen viihteellisempi lukijaa otteessaan pitävä taso, mutta samaistuttavaa antia on myös miehenä kasvamisen tasot, kun pohjimmiltaan herkät kaverukset Tipi ja Ilu kasvavat nuoruuden miehuuskokeidensa, epävarmuuksiensa ja toilailuidensa kautta kohti yhä vahvempaa miehuutta.
Romaani pakottaa lukijansa pohtimaan moraalisia kysymyksiä: oikeaa ja väärää. Perheväkivalta – ja sen vaikutukset yksilön luonteeseen – on väistämättä lukijan kohtaama taso. Missä menee raja? Miten paljon pojan pitää sietää fyysistä kuritusta edes omalta isältään? Kohdattu väkivalta ei voi olla vaikuttamatta Tipin persoonaan ja kehitykseen miehenä. Tipin isän kautta suomalaisen miehuuden varoittava varjopuoli nousee keskiöön. Tarina on karu ja rosoinen ja välillä poikien kolttoset, tappelut varastavat huomion Myöhemmin viina virtaa ja miehenä elämisen vaikeuskin korostuu.
Hän jättää Kaisan lentokentälle, jonne Kaisa jää kyynelsilmin katsomaan Tipin perään, kun tämä astuu Berniin lähtevälle lennolle. Lukija voi aistia kuitenkin, että heidän tarinansa tuskin päättyy tähän. Tipin ja Kaisan vaiheet jatkuvat, kuten myös sukupolvien tarina, joka on läsnä takaumien keinoin.
Millaiselta näyttäytyy lappeenrantalaispojan silmiin Bern, kun ensin hän on hämmästellyt vasta ensimmäistä kertaa Helsingin suuruutta?
Bern on kiinnostava, kun se kuvataan suomalaispojan silmin, ja näin myös työperäinen maastamuutto vanhana aikana näytetään uskottavasti työläispojan kokemusperspektiivin kautta.