Sanoja ja sanojia, Paltta 60 vuotta

Kirjoittajayhdistys Paltta täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Yhdistys päätti koota kuluneiden vuosikymmenien vaiheet kirjaksi. Teoksen kokoaminen annettiin FM Soile Rinnolle, jolla on aikaisempaa kokemusta historiallisten teosten tekemisestä. Hänen työuransa museonjohtajana oli myös vahva suositus tehtävän suorittamiseen.

Soile Rinno luonnehti julkistamistilaisuudessa uunituoretta teosta mm. näin:

”Historiikki ei ole historiateos. Sen odotetaan olevan historiaa hauskempi. Silti historiikkikin perustuu todelliseen, elettyyn elämään. Sen ei odoteta kattavan kaikkea, vaan kirjoittaja on saanut valikoida mukaan subjektiivisesti kiinnostavia sattumuksia ja henkilöitä.

Kirjoittajayhdistys Paltta ry on nyt 60-vuotiaana eläkeiän kynnyksellä. Se perustettiin 1963 nimellä Kaakkois-Suomen kirjailijayhdistys Paltta ry, mutta vuonna 2011 se muuttui Kirjoittajayhdistys Paltaksi. Nimi kuvasti jäsenkunnan kehitystä ammattikirjailijoista kirjoittajien suureen joukkoon, joille sanat ovat elämänkestävä harrastus.

Nimenä Paltta on kestänyt vuosikymmenet. Erikoinen sana tarkoittaa reuna-aluetta, piennarta ja sellainen Kymen lääni, Viipurin läänistä jäänyt soiro olikin, mutta se oli myös kotiseutumme, joka antoi monille aiheet kirjoituksiin. Kotiseudun rakkaus on lävistänyt Paltan toiminnan ja palttalaisten tuotannon kautta aikojen.

Olisin tavannut mielelläni Paltan varhaisten vuosikymmenten vaikuttajia, sillä heidän puurtamisensa yhdistyksen hyväksi on ollut epäitsekästä ja vaivoja säästämätöntä kovaa työtä. Samalla he toteuttivat kutsumustaan kirjoittamalla vaikuttavan määrän suomalaista kaunokirjallisuutta. Muita loukkaamatta mainitsen vain Antti Sepän, joka opettajantyönsä ohella kirjoitti myös Paltan kahden ensimmäisen vuosikymmenen historiikin. Painattamiseen ei löytynyt varoja ja tämäkin oli jo kokemaisillaan saman kohtalon. Antti Sepän teksti kuitenkin säilyi ja on referoitu tämän historiikin osaksi.

Paltan saavutuksista on mainittava 1970-luvun Kirjalliset kiekot, jotka vierivät läänin jokaiseen kuntaan saavuttaen toista tuhatta kuulijaa. Vielä merkittävämpi on Paltan panos läänintaiteilijajärjestelmän syntyyn. Se ulottui lopulta yli koko Suomen niemen ja kaikille taiteen aloille. Paljon muutakin Paltta teki ja siitä on lisää historiikissa.

Mihin Paltta on nyt matkalla, kun monet yhdistykset kuihtuvat? Nuorissa on tulevaisuus, mutta heidät on osattava sitouttaa osaksi Palttaa. Yksi heistä, Alma Ärmänen Haminasta, edustaa hyvin ikäpolveaan. Enemmänkin mahtuisi mukaan.

Lopuksi muisto historiikin luomisen vaiheilta, kun sille piti löytää nimi. Jotenkin sana oli se, josta työryhmän kaikki ideat kimposivat, mutta oliko se harhaanjohtava liian kristillisenä? Oivallus tuli vihdoin alitajunnasta. Sanoja ja sanojia. Paltan perustajaa, Leo Suomelaa, haastatellessani kirjasin loppukaneetiksi: ”Minulla on vain sanat”

Sanat on meillä kaikilla, jos haluamme ja sanojia olemme kaikki, joilla on sanat. Se on nykyinen Paltta, oma yhteisömme.”

Julkistamistilaisuudessa kuultiin myös Paltan nuorten kirjoittajien ryhmän koordinaattorin Alma Ärmäsen puheenvuoro. Hän valotti puheessaan nuoren jäsenen roolia kirjoittajayhteisössä. ”Ole rohkea ja löydä oma äänesi kirjoittajana”, Alma kannusti.

Tilaisuudessa Kirsi Komulainen, Päivi Lappalainen ja Anneli Pylkkönen tulkitsivat ilmeikkäästi runoja kokoelmista Kirjallista mosaiikkia 1990 ja Peikonlehti (vuodelta 1992) ja myös omia runojaan. Lopuksi kaikkiaan kahdeksan palttalaista esitteli uusia teoksiaan. Tilaisuuden juonsi Paltan puheenjohtaja Kirsi Komulainen.

Sanoja ja sanojia, Paltta 60 vuotta

PALTAN HISTORIIKKI JULKISTETTIIN 20.7.KYMI LIBRISSÄ