Pirkko Kurki-Röyskö

Pirkko Kurki-Röyskön viime kesänä ilmestynyt esikoiskirja Siskoa saattamassa on autofiktiivinen teos. Se on koskettavaa luettavaa: omaiset huolehtivat sisarestaan ensimmäisistä sairausoireista aina viimeiseen hengenvetoon asti. Suuren sisarusparven jäsenistä on aina joku isonsiskon seurana sairaalahuoneessa. He osallistuvat myös hoitotehtäviin hämmästyttäen henkilökuntaa, joka ei ole tottunut moiseen sitoutumiseen. Ajoittain ahdistavaksi kääntyvää ilmapiiriä keventää perheen oma huumori ja leppoisa Pohjois-Karjalan murre. Kirjan kertoja käy tiukkaa jaakobinpainia: miten saada voimat ja aika riittämään sisaren hoitamiseen, vaativaan aikuisopiskeluun ja oman perheen tarpeisiin. Joskus kaikki käy ylivoimaiseksi ja on otettava etäisyyttä saattohoitoon.

Kirja on elävästi ja vivahteikkaasti kirjoitettu. Kieli on kaunista, usein suorastaan runollista. Välillä lukija voi melkein haistaa sairaalan ja sairauden tuoksut. Niitä voimakkaammin kirjasta kuitenkin välittyy myötätunto ja sisarusten keskinäinen yhteys vaikeista lapsuuskokemuksista huolimatta. Kirjan loppu on sanomattoman kaunis: ”Syvä rauha leviää vainajaksi muuttuneen läheisemme kasvoille. Sahaava hengitys on poissa, sänky ei enää heilu sen voimasta. Taistelu on taisteltu loppuun.”

Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän myötätuntoiseen, psykologisesti oivaltavaan kirjaan. Se käy myös oppikirjasta saattohoitoon ja omien voimavarojen realistiseen arviointiin.

Pirkko on uusi palttalainen ja myös kirjoittajapiiri Haukan jäsen. Hän kertoo suunnittelevansa jo uutta kirjaa. Kenties saamme seuraavaksi nauttia hänen kauniista kielestään runokokoelmassa.

Teksti: Sinikka Vuento

Pirkko Kurki-Röyskö

Siskoa saattamassa

Siskon rinnalla kuoleman portille saakka