Pirkko Mäntynen

Iida syntyi Valkealan pitäjässä, Inkerilän kylässä maalaistalon vanhimman pojan tyttärenä. Talossa asui tyypillinen suurperhe. Talon isäntä Jeremias Mauno ja hänen - ensimmäisen vaimonsa kuoltua - nykyinen vaimonsa ja kahden avioliiton lapset, joista osa oli jo aikuisia. Iidan isä, Mikko, oli toiseksi vanhin ensimmäisen avioliiton lapsista.  

Iidan äiti, Maria, oli muonatorpparin tytär. Hän tuli Maunon taloon miniäksi pitäjän eteläosasta. Inkerilä sijaitsi pohjoisempana, pitäjän koillisosassa. Maria oli myös miestään yhdeksän vuotta vanhempi. Ikäero näin päin oli hyvin harvinainen. Kun avioliitto solmittiin, Maria oli 33-vuotias ja Mikko 24 vuotta. Erikoista oli myös, että pariskunnalla oli vain kaksi lasta, kaksi tytärtä. Tavallisesti lapsia oli moninkertainen määrä. Kolmas lapsi, poika, oli kuollut vuoden vanhana hinkuyskään. Iida oli kuusi vuotta siskoaan Vilhelmiinaa vanhempi.

Iidan elämästä en aluksi tiennyt juuri mitään muuta, kuin mitä kirkonkirjoista löytyi. Ratkaisin asian siten, että päätin kuvata, millaiseen elämään Iida syntyi. Valkealasta on olemassa kirjallisuutta, jossa kuvataan, miten 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa maaseudulla elettiin, miten asuttiin, mitä syötiin, miten tehtiin maatalon töitä ja miten vietettiin vuotuisia juhlia, joulua, laskiaista, pääsiäistä jne. Suurperheen häät, hautajaiset ja lasten syntymät myös katkaisivat arkea. Perinnekirjallisuuden lisäksi käytin myös fiktiota silloin, kun se tuntui sopivan tekstiin. 

Iidan lapsuus ja nuoruus on kirjassani pitkälle kuviteltua. Fakta sen sijaan on, että hän 18-vuotiaana solmi avioliiton naapurikylän miehen, Taavi Rämän kanssa. Pariskunta asui Maunolla ja osallistui tilan töihin. Lapsia syntyi parin vuoden välein.

Taavin kotitila oli ollut Rämälässä, naapurikylässä. Sinne tilan yhteen kolkkaan Taavi oli vähitellen rakentanut mökin. Ehkä suurperheen elämässä Maunolla oli hankaluuksia. Lapsia oli viisi, kun Iida ja Taavi muuttivat lastensa ja Iidan vanhempien kanssa Rämälään, pieneen mökkiin.

Rämälässä syntyi vielä kolme lasta lisää. Elämä oli äärimmäisen niukkaa. Pieni tila keskellä metsää ei riittänyt elättämään isoa perhettä. Lapset joutuivat hyvin nuorina lähtemään pikkupiioiksi ja renkien apulaisiksi. Iida joutui myös kestämään monia menetyksiä. Ensin kuoli äiti vuonna 1909. Vuona 1913 kuoli puoliso, nuorin lapsi oli syntynyt vuotta aikaisemmin. Vanhin poika, Nestor, lähti vuonna 1915 Amerikkaan ja isä kuoli 1916. Oli selvää, että elämä ei enää pienellä maapaikalla voisi jatkua.

Iida myi mökin ja muutti tehdaskylään, pitäjän eteläosaan, Saarentoon. Vanhimmat lapset olivat jo ansiotyössä, kaksi nuorinta asuivat Iidan kanssa. Iida myös meni Lappakosken villatehtaalle töihin. Se oli suuri elämänmuutos. Nuorin tytär Alli kutoi kotona koneella ja piti myös huolta perheen nuorimmasta, vuonna 1912 syntyneestä Muisto-pojasta.

Iidan elämä kietoutuu monin tavoin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Valkealan laaja pitäjä jakautui noin vuonna 1920 kolmeen osaan, maalaistaajama Valkealaan, tehdasyhdyskunta Kuusankoskeen ja liikekeskus Kouvolaan. Muiden pientilallisten tavoin Iida joutui luopumaan elämästä maaseudulla, kun tehdaspaikkakunta tarjosi työtä ja toimeentulon. Sisällissota koetteli paikkakuntaa ja myös Iidan perhettä. Yksi hänen pojistaan osallistui sotaan, mutta säilytti henkensä.

Iida oli tehtaalla töissä, kunnes sairastuminen esti työskentelyn. Iida kuoli 7.1.1938. Kuolinsyynä oli vatsasyöpä.